Eräänä päivänä pupu loikki aitauksessa ja tuli ukkosmyrsky. Sade oli liian kova ja pupu kastui. Yhtäkkiä tuli kova tuuli ja pupu lensi tuulen mukana ukkosmyrskyiseen luolaan. Pupu huusi: ”apua apua apua”. Kissa pelasti pupun ja pupu kiitti. Heistä tuli ystävät. Sitten aitauksessa alkoi kasvamaan isoja kukkia, jotka söivät pupun. Kissa oli kävelyllä metsässä ja huomasi pupun auringonkukan suussa. Kissa pelasti pupun jälleen ja pupu kiitti kissaa. Eläimet olivat ikuisesti ystäviä. Loppu.

Tekijä: Linnea 4 v
Sijoitus ja ikäkategoria: 1.sija, Alle kouluikäiset
Teema: Eläintarina

Olipa kerran joulupukki, joka meni jakamaan lahjoja. Matkalla joulupukki tapasi poron, joka oli taikaporo. Se osasi lentää ja siitä tulikin joulupukin poro. Porolla oli punainen nenä. He ostivat kuusen yhdessä tontuille, koska tontut olivat tehneet niin paljon töitä. Tontut olivat iloisia tästä, paitsi yksi oli vihainen. Hän ei tykkää joulukuusista, koska niistä tulee niin paljon havunneulasia. Ne tuntuvat ikäviltä sukanpohjissa. Se sanoi muille, että viekää tuo pois. Muut tontut eivät vieneet kuusta pois, vaan huusivat hänelle, että ei viedä. Tonttu harmistui tästä eikä enää halunnut olla joulupukin tonttu. Joulupukki kysyi tontulta, mihin sinä menet. Tonttu kertoi menevänsä kotiin. Joulupukki oli surullinen, mutta toisaalta iloinen, koska hänellä oli niin paljon tonttuja ruokittavana. Joulupukki päätti jäädä viikoksi lomalle tonttujensa kanssa itkemään, koska yksi tonttu oli lähtenyt. Lapsia itketti, kun jouluaattona kukaan ei saisi lahjoja. Lähtenyt tonttu ja vekaraväkkärä päättivät pelastaa joulun. He tiesivät missä joulupukin paja oli ja hakivat sieltä lahjat sekä jakoivat lahjat ja piparit muille lapsille. Joulupukki ja tontut palasivat lomalta ja yllättyivät, kun kaikki lahjat olivat poissa. He luulivat, että rosvot olivat varastaneet ne. Lähtenyt tonttu ja vekaraväkkärä soittivat joulupukille ja kertoivat, että ne olivat jakaneet lahjat eikä rosvot olleet vieneet niitä. Kun tonttu tapasi taas joulupukin, päätti hän jäädä taas joulupukin pajaan töihin. Tonttu sai asua huoneessa, jossa ei ollut joulukuusta ja kaikki olivat tyytyväisiä. Loppu.

Tekijät: Oona 6v, Ella 5v, Iisa 6v, Isabel 5v ja Aaron 7v / Huuhkajat
Sijoitus ja ikäkategoria: 2.sija, Alle kouluikäiset
Teema: Joulu

Hei. Minä olen pieni nuijapää nimeltä Silo. Äitini on TOOOSI iso sammakko. Minä vasta nuijapää. Minulla on tosi monta sisarusta, en muista kaikkia nimeltä. Läheisimpien sisarusten nimet kuitenkin muistan. Ellen ja Mistan ainakin muistan, sillä he kuoriutuivat minua lähimpänä olleesta sammakonkudusta. Mutta nyt jäljellä on enää minä ja Elle, sillä ihmislapset nappaavat purkkeihin meitä nuijapäitä. Ja tietysti Mista oli yksi niistä, jotka he nappasivat. Hmph. Typerät ihmiset.
Mutta ei siitä sen enempää. Nimittäin eilen sattui näin: minä ja Elle olimme uimassa. Tai siis harjoittelemassa sitä. Sitten jostain Huitsin Nevadasta tuli joku tyhmä tirppaliisa ja nappasi meidän äidin. Siinä sitä sitten oltiin, kun äiti lähti lentoon. Mutta meidän äitimme ei olekaan mikään normaali sammakko. Vaan äiti on SUPERsammakko. Niin sitten äiti vaan rimpuili itsensä irti niistä koukkukynsistä.
Aikamoista, vai mitä? Semmoinen se meidän äiti on. Näyttää linnuille taivaan merkit. Ai miten Mistalla menee? Hyvin, tietääkseni. No, eipä minulla muuta tällä kertaa, joten hei heiiii!!!

Tekijä: Sisu K., 8 v. / 3 lk
Sijoitus ja ikäkategoria: 1.sija, 1.-3.-luokat
Teema: Joulu

Olipa kerran kirja joka halusi ilahduttaa ihmisiä.

Kirja: - Hei, tässä on joku väärinkäsitys. 1. En halua olla kirja. 2. Kirjana oleminen on vähän outoa. 3. Ehkä mä sittenkin haluaisin olla kirjamainen jos voin ilahduttaa ihmisiä.... Hei kirjoittaja!

Kirjoittaja: - No, mitä kirja?

Kirja: - Mä aloitan tekemään kuvasta suuremman ja taas suuremman ja aina vaan suuremman. Haluan levittää rakkautta ja tehdä ihmiset iloiseksi kuvilla. Onko selvä?

Kirjoittaja: - Okei kirja, on selvä.

Kirja: - Jesss!!!!! Ja niin kirja alkoi suurentamaan kuvia sydämistä niin isoiksi, että ne hyppäsivät kirjasta ulos ja ihmiset ilahtuivat kovasti sen nähdessään. Sen pituinen se.

Tekijä: Lumi K 6 v. / 1 luokka
Sijoitus ja ikäkategoria: 2. sija, 1.-3.-luokat
Teema: Päivän hyvä teko

Olipa kerran kaksi ystävystä. He ihastelivat ruskaa. Heidän nimensä oli: Saara Susi ja Tuttifrutti Kettu. He näkivät lehtikasan. Siellä oli joku, pörröiset korvat näkyivät.

-Hui mitä siellä on? Saara sanoi. Lehtien seasta hyppäsi pupu.

-Hei! mitä teette täällä? Sanoivat Saara ja Tuttifrutti.

-Hei minä olen Tupsu! Tupsu sanoi. -Hei ketä te ootte?

-Me olemme Tuttifrutti ja Saara! Ollaanko kavereita?

-Ollaan, sanoi tupsu!

He olivat aina ystäviä (Ainakin siitä asti). Illalla he joivat kaakaota ja paistoivat makkaraa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tekijät: Liia, Vilma O. ja Sansa 3.C
Sijoitus ja ikäkategoria: 3. sija, 1.-3.-luokat
Teema: Eläintarina

Kolin metsässä syksyinen aamu alkoi kirkkaasta auringon porotuksesta. Kettuperhe heräsi auringonnousun aikaan omassa kotiluolassaan. Samaan aikaan syksyisissä sienissä asuvat metsätontut sytyttivät minikokoiset hohtosienilamppunsa, nousivat sängyistään ja avasivat pikkuikkunoidensa suloiset verhot. Pikkuruiset tontut astelivat ulos kärpässienikodistaan ja lähtivät metsästämään aamiaiseksi kastematoja ja leppäkerttuja kotipuutarhastaan.

Kettuemo kehotti poikastaan Violaa etsimään sieniä aamiaiseksi läheiseltä kotipolulta. Viola kiskoi punaiset syyssaappaansa jalkaan ja otti hyllystä sienikorin. Yöllä oli sadellut vettä, ja hän lähti tarpomaan kuralätäköiden poikki. Kun hän vihdoin saapui sieniaukiolle, hän muisti yhtäkkiä, että hänen viisas kettumumminsa oli kertonut kärpässienistä. Ne olivat myrkyllisiä, ja siksi Viola päätti litistää yhden suuren muhkean kärpässienen. Hän ajatteli auttavansa metsän muita asukkaita, etteivät he söisi myrkkysientä. Juuri, kun hän ojensi tassunsa ja oli toteuttamassa suunnitelmaansa, pikkuruiset metsätontut viuhtoivat kiivaasti käsiään ja kailottivat kovaan ääneen: ”Seis! Tämä on meidän kotimme!”

Kettu havahtui ja keskeytti operaationsa. Sitten hän kumartui tonttujen lähelle ja kysäisi, keitä he olivat. Tontut vastasivat, että he ovat sienitaikatonttuja, jotka asuvat sienissä ja että Viola juuri meinasi liiskata heidän kotinsa lysäksi. Silloin esiin asteli vanha, viisas ja parrakas tonttu. Hän selitti heidän kierrelleen Kolin metsässä jo kauan aikaa etsimässä uutta kotia aina, kun heidän vanha kotinsa tuhoutui. Viola pahoitteli, että meinasi tuhota uusien ystäviensä kodin. Tontut antoivat anteeksi ja kertoivat samalla hyvän sienipaikan, josta löytyisi varmasti paljon ketun suuhun maistuvia sieniä. Viisas tonttu sanoi, että Viola oli tehnyt heidän päivänsä iloiseksi, kun oli ymmärtänyt heidän asuvan sienessä. Se oli päivän hyvä teko. He sanoivat toisilleen heipat ja sopivat näkevänsä vielä toistekin.

Viola lähti jatkamaan sienten poimimista. Kun hän oli kerännyt korinsa täyteen sieniä, hän lähti kotimatkalle. Kotiluolassa kettuperhe söi aamiaisen. Viola palasi uusien ystävyksiensä luokse leikkimään loppupäiväksi. Illan tullen Viola palasi kotiinsa. Kettuisäkin oli palannut pitkältä kalastusretkeltään. Viola käpertyi rakkaan emokettunsa lämpöiseen kainaloon yöunille ja näki koko yön unia hänen ja tonttujen ystävyydestä.

Tekijä: Helmi 11v 5.lk
Sijoitus ja ikäkategoria: 1. sija, 4.-6.-luokat
Teema: Päivän hyvä teko

Olipa kerran kolme sutta, joiden nimet oli Sussa, Sisu ja Sarra. He asuivat satumaassa, Sevettijärvellä, joka on kaukana pohjoisessa. Siellä heillä oli paljon kavereita: kaksi pöllöä nimeltä Pulla ja Pirkko, kaksi kalaa nimeltä Ulla ja Tuula ja metsätonttu nimeltä Lanttu. Satumaassa eleli myös paljon poroja.

Eräänä päivänä kaksi poroa, Pikku-Poro ja Iso-Poro, ärsyttivät Sussaa, Sisua ja Sarraa. Porot keksivät jekkuja, joissa sudet astuivat ansoihin ja roikkuivat puusta päät alaspäin. Lopulta onneksi pöllöt Pulla ja Pirkko tulivat pelastamaan heidät. Tämän jälkeen sudet alkoivat kehitellä suurta kostojekkua.
- Voisimme ampua porot katapultilla Havaijille, Sarra ehdottaa.
- No ehkä puun latvaan riittää, Sussa sanoo.
- Eikä riitä, heitetään ne porot tonne tulivuoreen! Sisu huutaa itsevarmasti.
- A-ai t-tuonne Jänispäälle? Sussa vaikeroi.
- Joooo, mahtava idea!! Sarra hyppää innostuksissaan.
Myös lähilammella hengailevat Ulla ja Tuula kuulevat puheet ja kannattavat ideaa. Lanttu-tonttu tulee puun takaa ja ihmettelee:
- Mitäs te täällä juonitte?
- Eeeei me täällä mitään, Sussa sanoo.
- Toivottavasti ette vain ole pahan teossa, Lanttu mumisee.
Sudet eivät halunneet kertoa Lantulle mitään, koska hän on yleensä niin reilu ja suuttuisi tällaisista metkuista.

Hetken kuluttua sudet ovat miettineet kaikki yksityiskohdat ja he ovat valmiita kostamaan. Sudet ajavat mönkijöillä porojen luo:
- Äkkii kyytiin, tuolla Jänispäällä on bileet, Sisu huijaa poroja.
- Uiui, mennäänkö? Iso-Poro kysyy Pikku-Porolta.
- Todellaki! Me rakastetaan bileitä, Pikku-Poro vastaa.
Porot hyppäävät mönkijöiden kyytiin ja sudet rälläävät Jänispään huipulle.

Perillä porot hyppäävät kyydistä ja ihmettelevät: - Missä ne bileet on?!
- Katsokaas tuonne alas, Sarra sanoo ja osoittaa tulivuoren kraatteria.
- E-en voi katsoa!! Sussa vaikeroi, kun porot kurkkivat alas. Sisu ja Sarra hiipivät porojen taakse ja ovat tönäisemässä poroja, mutta viime hetkellä porot väistävät ja sudet itse tippuvat tulivuoreen.
- Kuumaa! Polttaa! Aiaiai! Sisu ja Sarra huutavat.
- V-voi eei! Sussa huutaa säikähtäneenä reunalta.
- Tarttukaa nopeasti tähän uuteen ja vain vähän pureskeltuun pajunköyteen, Iso-Poro huutaa susille ja heittää köyden. Sisu ja Sarra tarttuvat köyteen ja muut vetävät heidät ylös.
- Anteeksi, kun yritimme polttaa teidät poroksi, Sarra huokaa.
- Ei se mitään. Anteeksi, kun mekin olimme niin ärsyttäviä, Pikku-Poro sanoo.

Niin he elivät satumaassa ystävinä elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Tekijä: Iina 9v., Kaneli 10v., Samuel 12v. ja Olivia 12v. / Sevettijärven 3-6lk
Sijoitus ja ikäkategoria: 3. sija, 4.-6.-luokat
Teema: Eläintarina

Jamppa on ihan tavallinen tai hieman tavallista pyöreämpi mies, joka asuu tavallisessa tai hieman tavallista sotkuisemmassa talossa. Tänään Jamppa nousi sängystä. Hän mietti, mitähän tänään tekisin.

Jamppa päätyi samaan tulokseen kuin aina: ”Ensin teen päivän hyvän työn eli tuen Herkon ja Kerkon verkkokauppaa”. Niin Jamppa alkoi tilata kaikkea turhaa jo ennestään täynnä olevaan taloonsa, hän oli näet jäänyt koukkuun verkkokaupoista ostelemiseen.

Tätä jatkui useita vuosia, kunnes Jampan talo ratkesi liitoksistaan. Niinpä Jamppa päätti ruveta myymään rojua talostaan. Pian rahaa oli tarpeeksi talon kunnostukseen, mutta rahaa tuli liikaa. Jampan talo alkoi täyttyä rahasta. Pian Jampan talot ratkesi taas liitoksistaan.

Jamppa joutui yöpymään pihalla teltassa, koska hän tiesi että jos hän kunnostaisi talon uudelleen se ratkeaisi taas. Mutta pian Jamppa pääsi ongelmistaan, sillä naapuriin muutti eräs rikas herra, joka ehdotti Jampalle pankkitilin avaamista.

Niin Jamppa sitten avasi pankkitilin, kunnosti talonsa, eikä enää ostanut mitään Herkon ja Kerkon verkkokaupasta, vaan keskittyi oikeasti hyviin töihin.

Tekijä: Vilho, 13v
Sijoitus ja ikäkategoria: 1. sija, 7.-9.-luokat
Teema: Päivän hyvä teko

Päivä alkoi kääntymään iltaan. Ulkona katuvalot syttyivät, pakkanen kiristyi ja perheet kokoontuivat juhlavien kattauksien ääreen.

Pikkuruinen kissa ihmetteli olohuoneessa säihkyvää kuusta. Kuusesta levisi ihana ja perinteikäs tuoksu, joka sekoittui keittiöstä tulevaan piparkakkujen jouluiseen tuoksuun. Kuusen oksilla oli välkehtiviä kuusenkoristeita ja kaiken kruunasi latvassa lepäävä suurenmoinen kultainen tähti. Pikkuruinen kissa oli haltioissaan säkenöivistä koristeista, joten se päätti löytää reitin kuusen latvaan, jossa se voisi leikkiä näillä upeilla joulukoristeilla.

Pikkuruinen kissa nousi lattialle kurkottavien kuusenoksien avulla sisälle kuuseen. Sen olisi vain löydettävä reitti ylös latvaan, jossa kaikista säkenöivimmät joulukoristeet sijaitsivat. Kuusen sisällä oli taianomaista. Erivärisistä lasisista palloista heijastui pikkuruisen kissan kuva eriskummallisesti, ja havunneulaset kutittivat hassusti tassuja. Kuusen sisällä tuntui kuin olisi ollut toisessa maailmassa. Maailmassa, jossa kaikki säkenöi ja ulkoinen maailma unohtui. Pikkuruinen kissa alkoi kuitenkin hermostumaan, koska se ei tiennyt missä oli. Se keksi viimein täydellisen ratkaisun ongelmaansa. Se alkoi kiivetä ripeästi ylöspäin kaikista kiiltelevistä, hilpeistä ja värikkäistä koristeista huolimatta. Pikkuruinen kissa pysähtyi ainoastaan kerran nuolaisemaan punavalkoista herkullisen näköistä karkkitankoa, mutta sen harmiksi houkutteleva karkkitanko olikin muovia.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen pikkuruinen kissa huomasi jonkin loistavan sen yläpuolella. Se nousi ihmetellen lähemmäs kohti loistetta. Noustuaan ylös pikkuruinen kissa tajusi löytäneensä tien suurenmoisen kultaisen tähden luo. Innostus, jota kissa tunsi, oli sanoinkuvaamaton. Pikkuruinen kissa vilkaisi ympärilleen ja jähmettyi silloin paikoilleen. Pikkuruinen kissa oli nyt niin ylhäällä, että se ei nähnyt enää lattiaa. Sen pienet tassut alkoivat tärisemään pelosta ja hätäännyksestä. Yhtäkkiä pikkuruinen kissa nousi ilmaan. Punaiset lapaset nostivat kissan kuusen latvasta, ja alkoivat laskemaan kissaa varovasti kohti maata. Pikkuruinen kissa huomasi lapasten kuuluvan punanuttuiselle ja valkopartaiselle hilpeälle ukolle.

Heti maahan päästyään pikkuruinen kissa juoksi omaan turvalliseen petiinsä. Petiin päästyään se nosti päätänsä, katsoakseen tarkemmin sen pelastanutta ukkoa, mutta punanuttua ei enää näkynyt missään. Pikkuruinen kissa huomasi, että kimaltelevan kuusen alle oli ilmestynyt värikkäitä lahjapaketteja.

Tekijä: Sofia, 15v
Sijoitus ja ikäkategoria: 2. sija, 7.-9.-luokat
Teema: Joulu

Pieni Vili heräsi yksin lumiseen jouluaattoon. Aamupuuron syötyään, hän ajatteli lähteä ulos kävelemään. Hän kurkisteli ikkunoista sisään ja näki muitten avaamassa lahjoja, laulamassa ja syömässä jo maukasta joulujuustoa. Vilillä valua kyynel poskella laahustessaan yksinään kotiin. Kotona Vili paketoi itselleen vihreitä villasukkia. Yhtäkkiä ovikello soi. Vili avasi oven ja sen takana oli Siiri hänen ystävänsä. Siiri ojensi hienoa pakettia häntä kohti ja sanoi hyvää joulua. Vili otti paketin käteen kiitti ja pyyhki kyyneleet. Halasi Siiriä, jonka jälkeen hän pyysi häntä peremälle.Siiri nosti kädessässään roikkuvaa koria pöydälle. Hän nosti sieltä maukkan joulujuuston. Vili ojensi paketoimaansa lahjaa Siirille. He avasivat lahjansa yhtä aikaa. Vili sai punaiset ja Siiri vihreät villasukat. He laittoivat ne jalkaan, kattoi pöydän ja laittoi joululaulut kuulumaan. He istuvat pöytään ja alkoivat syödä iloisina maukasta joulujuustoa.

Tekijä: P.G
Sijoitus ja ikäkategoria: 3. sija, 7.-9.-luokat
Teema: Joulu